Miksi lähdin?

Mulla oli ollut ala-aste ikäsestä asti unelmana lähteä ammattiin valmistumisen jälkeen pisemmäksi aikaa ulkomaille. Silloin ajattelin, että nyt jos joskus (tää ajatus-tapa tosin on muuttunut kovasti reissatessa). Mulla ei ollut silloin mitään mikä sitoisi jäämään. Ei koulua, vakkari-työtä, omaa asuntoa tai muuta.

Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet, sikäläinen erilainen kulttuuri, paikalliset ihmiset, sekin miten kaukana se on ja  moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Viimestään ylä-asteen alussa se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.

Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahdollista vaan ottaa ja lähteä. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?

Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä uskon itseeni ja lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään ja toteuttamaan mun unelmaa.

Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään  ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.

Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja varmistuksen viisumista sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeasti oon tekemässä tän.

Heinä-,elo- ja syyskuu meni pitkälti asioita miettiessä ja järjestellessä. Mietin lähtisinkö aupairiksi, mikä olisi ollut helppo vaihtoehto. Näin jälkikäteen en voisi tyytyväisempi, että olin rohkea ja lähdin reissaamaan. Varasin lennot, ensin mun piti valita minne lennän. Aloitin vuoteni Perthistä, ihan vain siitä syystä, että sinne löysin halvimmat lennot.

21.10.2015 vihdoin kaikki oli valmista ja olin valmis lähtemään matkaan, Ensin yöllä muutaman tunnin ajo Helsinkiin, sieltä lyhyt lento Amsterdamiin, jossa kolmisen tuntia odottelua. Sitten pitkä lento, jolla laitettiin kipeä selkä ja hermot koetuksille, mutta niin sitä selvittiin Kuala Lumpuriin. Malesiassa odotellessa jännitys alkoi jo kasvaa niin suureksi, ettei paikoillaan meenannut pysyä. oli enään vajaan kuuden tunnin lento Perthiin. Ja vihdoin iltapäivällä 22.10 laskeuduin Australiaan ja aloitin aivan uskomattoman vuoden.

-Emilia xx