Hyvää joulua kaikille!
Nauttikaa perheinne ja rakkaittenne seurasta ja syökää hurjan paljon suklaata, kun se kerrankin on sallittua.
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Matkan alku
Pikaiset pahoittelut hiljaisesta kuukaudesta blogissa. Mulla oli vaikeuksia saada kaikki vuoden kuvat koneelle ja vieläkin puhelin- ja gopro kuvien laitto on vähän vaiheessa, mutta pääsen hyvin alkuun kamera kuvilla :)
Kun lähtö läheni, mua ei enään jännittänyt, olin vai innostunut. Pelkäsin ikävää, varsinkin pikkuveljeä, lemmikkejä ja äitiä kohtaan. Ja tietysti muuta perhettä ja rakkaita ystäviä myös. Mutta niinhän sitä sanotaan, kaiken kanssa oppii elämään.
Matkaan lähdettiin kotoa jo 20-21.10 välisenä yönä, sillä meiltä kun ajaa kentälle täytyy varata vähintään 3,5h matkaan + tietty kentällä täytyi olla vähintään 2h ennen koneen lähtöä. Ja mun lento kohti Amsterdamia lähti jo seitsemältä aamulla.
Ajomatka kotoa kentälle meni purskahdellessa itkuun vähän väliä, koska heippojen sanominen pikkuveljelle ja maailman rakkaimmalle kissalle keskellä yötä ei ollut helppoa. Juteltiin äitin kans niitä näitä ajellessa, muisteltiin menneitä ja äiti kertoi omien kokemuksien pohjalta vinkkejä yksin reissaamiseen. Äiti antoi mulle myös suojelusenkelin mukaani käsikorun muodossa. Kun päästiin perille ja portilla käännyin sanomaan äidille heipat en osannutkaan enään itkeä. Siinä vaiheessa olin jo niin onnellinen lähdöstä ja tunsin sisälläni mieletöntä vapautta, että itkua ei tullut, vaikka riipaisi se sydäntä nähdä äidin itkevän.
Amsterdamissa mulla oli 3h vaihto aikaa. Aluksi etsin oikean terminaalin, eli palloilin ympäri kenttää eksyksissä reilun tunnin verran, hahah. Kun oikea paikka oli löytynyt ja jopa portti käyty tarkastamassa linnouttauduin nettikahvilaan aamiaiselle. Kun pääsin nettiin, mua odotti facebookissa yllätys. Meidän kylän oman sanomalehden toimittaja oli laittanut viestiä, että suostuisinko haastatteluun mun kakuista lehden isänpäivä numeroon. Ja tottakai mä suostuin, Alkuun viestiteltiin ja yritettiin sopia miten mun ois helpoin antaa haastattelu kun en ollutkaan enään Suomessa. Päädyttiin, että puhelunhaastattelu on helpoin keino ja soiteltiinkin sitten samantien kiireellä, koska mun seuraava lento oli jo lastaamassa ihmisiä koneeseen.
Kun lähtö läheni, mua ei enään jännittänyt, olin vai innostunut. Pelkäsin ikävää, varsinkin pikkuveljeä, lemmikkejä ja äitiä kohtaan. Ja tietysti muuta perhettä ja rakkaita ystäviä myös. Mutta niinhän sitä sanotaan, kaiken kanssa oppii elämään.
Matkaan lähdettiin kotoa jo 20-21.10 välisenä yönä, sillä meiltä kun ajaa kentälle täytyy varata vähintään 3,5h matkaan + tietty kentällä täytyi olla vähintään 2h ennen koneen lähtöä. Ja mun lento kohti Amsterdamia lähti jo seitsemältä aamulla.
Ajomatka kotoa kentälle meni purskahdellessa itkuun vähän väliä, koska heippojen sanominen pikkuveljelle ja maailman rakkaimmalle kissalle keskellä yötä ei ollut helppoa. Juteltiin äitin kans niitä näitä ajellessa, muisteltiin menneitä ja äiti kertoi omien kokemuksien pohjalta vinkkejä yksin reissaamiseen. Äiti antoi mulle myös suojelusenkelin mukaani käsikorun muodossa. Kun päästiin perille ja portilla käännyin sanomaan äidille heipat en osannutkaan enään itkeä. Siinä vaiheessa olin jo niin onnellinen lähdöstä ja tunsin sisälläni mieletöntä vapautta, että itkua ei tullut, vaikka riipaisi se sydäntä nähdä äidin itkevän.
 |
| Viimeinen kuva suomessa, sen maailman rakkaimman kissan kanssa |
 |
| näkymä koneesta Amsterdamin kentällä |
Seuraavaksi mulla mulla oli tiedossa pisin lento, Amsterdam - Kuala Lumpur, 12,5h. Tiiättekö niitä valtavia lentokoneita joissa on jopa yhdeksän istuinpaikkaa rivissä (2 + 5 + 2 paikkaa). Jep, mun tuurilla mä jouduin istumaan sinne rivin ihan keskimmäiselle paikalle, kahden todella leveä harteisen miehen väliin ja sieltä en hievahtanutkaan koko lennon aikana.
Jos jotain hyvää sanottavaa lennosta täytyy keksiä, sanoisin kuinka aivan ihana Aussi, toinen niistä miehistä oli. Muistan jo silloin ajatelleeni miten ihanan ystävällisiä ja avoimia kaikki australialaiset ovat ja miten upea vuosi mulle varmasti tulee niiden ansiosta.
Kuola Lumpurissa mulla oli taas reilut 3h odottelu aikaa, mutta en olis paljoa vähemmällä varmaan pärjännytkään. Olin ihan hukassa ja perjaatteessa pyörin vaan ympyrää. Pääsin oikeille porteille juuri ja juuri kun ihmisiä alettiin ottamaan sisään.
Mun viimeinen lento meni tosi hyvin. Mulla oli ikkunapaikka ja viereinenkin paikka oli tyhjänä niin sain nukuttua hyvin. Pikku hiljaa sen alkoi jo tajuamaan, että kohta mä oon siellä, kohta mun unelma Australiasta oikeasti toteutuu.
Emilia xx
maanantai 7. marraskuuta 2016
Leipuri mä
Niin kuin mun ekassa postauksessa jo kerroinkin, oon leipuri-kondiittori ammatiltani.
Kun oon ollut pieni, mun mummo on ollut leipuri ja kokki. Joten mulle oli aina ihan selvä, että halun tulla leipuriksi ja iän myötä se varmistui, että konditoria puoli kiinnostaa eniten. Eli pääasiassa kakut, niiden teko ja koristeiden pieni näpertely tekee mut onnelliseksi.
Yläasteen päätyttyä hain leipurikouluihin ympäri maata ja oisinkin päässyt niistä jokaiseen. Syksyllä 2012 aloitin kolmivuotisen koulutuksen Jyväskylässä, hahah vihdoin löysin kouluaineen jossa jopa mä olin hyvä, leipominen. Keväällä 2015 olin jo valmis leipuri-kondiittori. Valmistumisen jälkeen olin kesän ajan paikallisessa kahvilassa töissä ja Australiassa pääsin työskentelemään hienossa ranskalaisessa ravintolassa kondiittorina, lisäksi mulla on paljon kokemusta tilauskakkujen teosta.
Haluisin näyttää teille jotain aijempia kakkuja mitä oon tehnyt. Varmasti tulee näkymään tulevat kakut ja silloin tällöin leivonta postauksia.
Emilia xx
Kun oon ollut pieni, mun mummo on ollut leipuri ja kokki. Joten mulle oli aina ihan selvä, että halun tulla leipuriksi ja iän myötä se varmistui, että konditoria puoli kiinnostaa eniten. Eli pääasiassa kakut, niiden teko ja koristeiden pieni näpertely tekee mut onnelliseksi.
Yläasteen päätyttyä hain leipurikouluihin ympäri maata ja oisinkin päässyt niistä jokaiseen. Syksyllä 2012 aloitin kolmivuotisen koulutuksen Jyväskylässä, hahah vihdoin löysin kouluaineen jossa jopa mä olin hyvä, leipominen. Keväällä 2015 olin jo valmis leipuri-kondiittori. Valmistumisen jälkeen olin kesän ajan paikallisessa kahvilassa töissä ja Australiassa pääsin työskentelemään hienossa ranskalaisessa ravintolassa kondiittorina, lisäksi mulla on paljon kokemusta tilauskakkujen teosta.
Haluisin näyttää teille jotain aijempia kakkuja mitä oon tehnyt. Varmasti tulee näkymään tulevat kakut ja silloin tällöin leivonta postauksia.
Emilia xx
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Australian aakkoset
Tänään sain tälläisen hauskan postaus idean, eli kaikista aakkosista, mietin yks tai kaks mun Australian reissusta muistuttavaa asiaa. Ne saattaa olla ihmisiä keistä tuli tärkeitä, paikkoja jonne haluaisin palata, ihan mitä vaan mitä mieleen tupsahti. Avaan näitä myös teille vähän sanoin ja puhelinkuvin.
A Aurinko, Adam-mun lepmpparein aussimies ja tietysti Australia
B Bondi beach, bluff knoll- Aivan ihana vuori, jonne kiivettiin auringonlaskun aikaan
C Cherise - mun lempparein skottityttö
D Dangar walls -mun lemppareimmat vesiputoukset
E Exmouth ja Esperance -kaks mun lemppareinta rantaa länsi rannikolla
F Fraser island -maailman suurin hiekkasaari, jolla vietettiin 3päivää
G great barrier reef, George- ihana enkkumies
H Hostelli - Hostelleissa tuli asuttua lähes koko vuosi, lyhyitä kokeiluja asunnoissa ja road trippejä lukuun ottamatta
I loisuus - kosa en oo ollut iloisempi ikinä kun tän kuluneen vuoden aikana
J Jackaroo - hostelli jossa asuin aikalailla yhdeksän kuukautta, Jennie
K Kings cross, Kengurut & Koalat
L loch ard gorge, London bridge - molemmat älyttömän kauniita rantoja grat ocean roadilla
M Melbourne
N Northbridge in Perth - alue jossa asuin
O Operahouse, O'malley's- pieni irkku pubi sydneyn hostellin vieressä, jossa tuli istuttua monet illat
P Perth
Q Queensland
R Roadtrip - näitä tuli tehtyä kaksi. yhteensä siis noin kaksi kuukautta tuli asuttua teltassa ja autossa ja nähtyä & koettua niin upeita asioita
S Sydney, Sarah & Stuart - mun tosi rakkaat ystävät Sydneyssä
T Tatuoinnit - näitä tuli otettua kaksi lisää Australiassa ollessa
U uiminen
V Vivid sydney - maailman suurin valofestari
W Worldbar, Whales
X ?
Y Ystävät- me tärkeimmät, ne jotka teki mun vuodesta niin uskomattoman
Z Zip lining at cape tribulation - vaijeriliuku(?), näin korkee paikka pelkoisena alkuun jännitti, mutta kun pystyi rentoutua se oli niin upea kokemus!
Å ?
Ä Äiti - Vaikka äiti ei ollut mukana, olihan se mielessä ja tuli mun äiti kahden viikon vierailulle mun luokse
Ö Ötökät - okeiokei, kaikki jotka tuntee mut tietää et inhoon ötököitä, mut niitä näky paljon
Eli sellaiset oli mun aakkoset. Joistain olisin keksinyt vaikka kuinka monta, kun taas X, ja Å, mun oli jätettävä tyhjäksi. Kommentoikaa toki jos keksitte mitään noilla alkavia sanoja, hahah.
Emilia xx
A Aurinko, Adam-mun lepmpparein aussimies ja tietysti Australia
B Bondi beach, bluff knoll- Aivan ihana vuori, jonne kiivettiin auringonlaskun aikaan
 |
| bluff knoll |
D Dangar walls -mun lemppareimmat vesiputoukset
E Exmouth ja Esperance -kaks mun lemppareinta rantaa länsi rannikolla
F Fraser island -maailman suurin hiekkasaari, jolla vietettiin 3päivää
G great barrier reef, George- ihana enkkumies
H Hostelli - Hostelleissa tuli asuttua lähes koko vuosi, lyhyitä kokeiluja asunnoissa ja road trippejä lukuun ottamatta
I loisuus - kosa en oo ollut iloisempi ikinä kun tän kuluneen vuoden aikana
J Jackaroo - hostelli jossa asuin aikalailla yhdeksän kuukautta, Jennie
 |
| Tällä typyllä on tänään synttäritkin! |
L loch ard gorge, London bridge - molemmat älyttömän kauniita rantoja grat ocean roadilla
 |
| London bridge, mun isoveljen kanssa kun ne tuli vierailemaan mua |
N Northbridge in Perth - alue jossa asuin
O Operahouse, O'malley's- pieni irkku pubi sydneyn hostellin vieressä, jossa tuli istuttua monet illat
P Perth
Q Queensland
 |
| QLDn ja NSW rajalla |
S Sydney, Sarah & Stuart - mun tosi rakkaat ystävät Sydneyssä
T Tatuoinnit - näitä tuli otettua kaksi lisää Australiassa ollessa
U uiminen
V Vivid sydney - maailman suurin valofestari
W Worldbar, Whales
X ?
Y Ystävät- me tärkeimmät, ne jotka teki mun vuodesta niin uskomattoman
Z Zip lining at cape tribulation - vaijeriliuku(?), näin korkee paikka pelkoisena alkuun jännitti, mutta kun pystyi rentoutua se oli niin upea kokemus!
Å ?
Ä Äiti - Vaikka äiti ei ollut mukana, olihan se mielessä ja tuli mun äiti kahden viikon vierailulle mun luokse
Ö Ötökät - okeiokei, kaikki jotka tuntee mut tietää et inhoon ötököitä, mut niitä näky paljon
Eli sellaiset oli mun aakkoset. Joistain olisin keksinyt vaikka kuinka monta, kun taas X, ja Å, mun oli jätettävä tyhjäksi. Kommentoikaa toki jos keksitte mitään noilla alkavia sanoja, hahah.
Emilia xx
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Miksi lähdin?
Mulla oli ollut ala-aste ikäsestä asti unelmana lähteä ammattiin valmistumisen jälkeen pisemmäksi aikaa ulkomaille. Silloin ajattelin, että nyt jos joskus (tää ajatus-tapa tosin on muuttunut kovasti reissatessa). Mulla ei ollut silloin mitään mikä sitoisi jäämään. Ei koulua, vakkari-työtä, omaa asuntoa tai muuta.
Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet, sikäläinen erilainen kulttuuri, paikalliset ihmiset, sekin miten kaukana se on ja moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Viimestään ylä-asteen alussa se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.
Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahdollista vaan ottaa ja lähteä. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?
Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä uskon itseeni ja lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään ja toteuttamaan mun unelmaa.
Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.
Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja varmistuksen viisumista sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeasti oon tekemässä tän.
Heinä-,elo- ja syyskuu meni pitkälti asioita miettiessä ja järjestellessä. Mietin lähtisinkö aupairiksi, mikä olisi ollut helppo vaihtoehto. Näin jälkikäteen en voisi tyytyväisempi, että olin rohkea ja lähdin reissaamaan. Varasin lennot, ensin mun piti valita minne lennän. Aloitin vuoteni Perthistä, ihan vain siitä syystä, että sinne löysin halvimmat lennot.
21.10.2015 vihdoin kaikki oli valmista ja olin valmis lähtemään matkaan, Ensin yöllä muutaman tunnin ajo Helsinkiin, sieltä lyhyt lento Amsterdamiin, jossa kolmisen tuntia odottelua. Sitten pitkä lento, jolla laitettiin kipeä selkä ja hermot koetuksille, mutta niin sitä selvittiin Kuala Lumpuriin. Malesiassa odotellessa jännitys alkoi jo kasvaa niin suureksi, ettei paikoillaan meenannut pysyä. oli enään vajaan kuuden tunnin lento Perthiin. Ja vihdoin iltapäivällä 22.10 laskeuduin Australiaan ja aloitin aivan uskomattoman vuoden.
-Emilia xx
Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet, sikäläinen erilainen kulttuuri, paikalliset ihmiset, sekin miten kaukana se on ja moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Viimestään ylä-asteen alussa se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.
Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahdollista vaan ottaa ja lähteä. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?
Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä uskon itseeni ja lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään ja toteuttamaan mun unelmaa.
Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.
Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja varmistuksen viisumista sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeasti oon tekemässä tän.
Heinä-,elo- ja syyskuu meni pitkälti asioita miettiessä ja järjestellessä. Mietin lähtisinkö aupairiksi, mikä olisi ollut helppo vaihtoehto. Näin jälkikäteen en voisi tyytyväisempi, että olin rohkea ja lähdin reissaamaan. Varasin lennot, ensin mun piti valita minne lennän. Aloitin vuoteni Perthistä, ihan vain siitä syystä, että sinne löysin halvimmat lennot.
21.10.2015 vihdoin kaikki oli valmista ja olin valmis lähtemään matkaan, Ensin yöllä muutaman tunnin ajo Helsinkiin, sieltä lyhyt lento Amsterdamiin, jossa kolmisen tuntia odottelua. Sitten pitkä lento, jolla laitettiin kipeä selkä ja hermot koetuksille, mutta niin sitä selvittiin Kuala Lumpuriin. Malesiassa odotellessa jännitys alkoi jo kasvaa niin suureksi, ettei paikoillaan meenannut pysyä. oli enään vajaan kuuden tunnin lento Perthiin. Ja vihdoin iltapäivällä 22.10 laskeuduin Australiaan ja aloitin aivan uskomattoman vuoden.
-Emilia xx
Fresh start
Moikka!
Mä oon Emilia, 20-vuotias nuori nainen alunperin keski-suomesta. Rakastan reissaamista, valokuvausta, eläimiä ja ystäviä. Niin ja leipomista, oon leipuri-kondiittori ammatiltani.
Viime viikonloppuna tulin takaisin Suomeen reppureissaus vuodelta Australiasta. Lupaan, että se tulee näkymään blogissa paljon. Ajattelin, että käyn koko uskomattoman vuoteni täällä läpi teidän kanssa.
Blogissa tulee näkymään paljon muutakin kun Australia. Mun jokapäiväinen elämä, mun reissailut ja leipomukset myös. Rakastan valokuvausta, joten kuvat tulee olemaan iso-osa blogia tekstien ohella.
Mulla oli itseasiassa blogi ennenkin. Empun kuvat (linkki blogiin), mutta koska edellinen ¨kuoli¨ mun maailmalla ollessa ja aihepiirikin muuttui vähän, päätin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Toivottavasti jäätte seuraamaan. Palailen pian.
-Emilia xx
Mä oon Emilia, 20-vuotias nuori nainen alunperin keski-suomesta. Rakastan reissaamista, valokuvausta, eläimiä ja ystäviä. Niin ja leipomista, oon leipuri-kondiittori ammatiltani.
Viime viikonloppuna tulin takaisin Suomeen reppureissaus vuodelta Australiasta. Lupaan, että se tulee näkymään blogissa paljon. Ajattelin, että käyn koko uskomattoman vuoteni täällä läpi teidän kanssa.
Blogissa tulee näkymään paljon muutakin kun Australia. Mun jokapäiväinen elämä, mun reissailut ja leipomukset myös. Rakastan valokuvausta, joten kuvat tulee olemaan iso-osa blogia tekstien ohella.
Mulla oli itseasiassa blogi ennenkin. Empun kuvat (linkki blogiin), mutta koska edellinen ¨kuoli¨ mun maailmalla ollessa ja aihepiirikin muuttui vähän, päätin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Toivottavasti jäätte seuraamaan. Palailen pian.
-Emilia xx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)